Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Toinenkin surullinen tarina...:(

 

 

Oli taas samanlainen päivä. Heräsin äitini taistelutahtoiseen murinaan ja kuuntelin. Minua pelotti. Niin kuin joka ikinen aamu, minut nostettiin kovasta nukkumakoristani ja vietiin heti kellariin. Siellä oli monia muitakin koiria, painoja, rikottuja leluja ja kehä. Mies kantoi minut kellarin kulmaan jossa kaulaani sidottiin nauhalla 5kg paino. Niin oli tapahtunut jo neljä kuukautta. Se aloitettiin kun olin täyttänyt puolivuotta. Kannattelin painoa ja niskaani koski. Edessäni seisovan miehen takaa kuului ääni ” Kohta koittaa sitten sillekin matsi”. En saanut puheesta selvää, kaipa se tarkoitti että osasin tämän jo hyvin.

 

Kunnes… Nauha otettiin pois ja laitettiin takaisin, mukanaan painavampi paino. Kannatteli sitä hetken ja romahdin maahan. Mies tarrasi minua lujasti ketju pannastani ja veti minut mukanaan. Sitten hän vei minut kehään josta juuri silloin raahattiin pois taas yhden loukkaantuneen koiran ruumis. Halusin pois, mutta pyrin olemaan vahva. Halusin näyttää omistajalleni kuinka vahva olen. Tunsin kiristyksin pannassani ja sen jälkeen olinkin jo keskellä kehää. Paikalle saapui väkeä. Aina vain enemmän ja enemmän. Silmäkulmistani näkyi voimakas pelon välke, mutta tiesin että pois en voinut karata.

 

Ehdin miettiä hetken kunnes kehään päästettiin toinen koira seurakseni. Sekin oli pitbull. Ainakin niin meistä aina puhuttiin. Koiran silmät kiiluivat ja hampaat välkkyivät. Se murisi ja haukahteli vihaisesti pyöriessään ympäri kehää. Päätin kokeilla itsekin. Sitten se puri kylkeeni. Ulvahdin mutta purin takaisin, sillä se oli isäntäni tahto. Juuri kun näin ovesta sisään vilkaisevan ihmisen, kehän toinen koira puri minua niin, etten enää kyennyt nousemaan ylös. Hetken kovan kitumiseni jälkeen ulkoa kului joidenkin kovien äänien sointia ja kellarin ovi pamahti auki.

 

Isäntäni ja muut miehet pelästyivät ovesta astuvia ihmisiä. Minut tuli noutamaan se sama ihminen joka ennen tuskan puremaani vilkaisi ovesta. Hän nosti minut autoon ja vei johonkin lämpimään paikkaan. Siellä minut laskettiin ensimmäistä kertaa pehmeälle alustalle jossa ei tarvinnut pelätä. Ilmapiiri siellä oli rauhallista. Luokseni tuli eläinlääkäri joka katsoi valtavaa haavaani ja tarkastamisen jälkeen näytti surulliselta.

 

”Valitettavasti koiraa ei voi enää auttaa. Haava on viiltänyt myös ohutsuolen pintaa”, sanoi eläinlääkäri. Pelastajani silmiin pulpahti kyynel. Ihmettelin, mistä moinen johtui. Kyllä näin ihanassa paikassa voitaisiin yksi haava parantaa. Lääkäri tuli luokseni jokin pitkä esine kädessään. Hän otti etutassustani kiinni ja tunsin piston, joka ei tuntunut onneksi kun vain hetken. Kipuni oikein laukkasi pois kehostani ja juuri kun olin nousemassa kivutta pystyyn rupesin väsymään.

Rysähdin pehmeälle alustalleni ja nukahdin. Unessani näin kaikki ne rakkaat ystäväni mitkä ”matsit” olivat minulta riistäneet. Ei enää kipuja. Ei enää pelkoa.

 

Tätäkin tarinaa voitte levittää omille sivuillenne.

Auttakaa vähentämään koiratappeluita ja koirien kasvattamista tappelukoiriksi.

Tarinassa mainittiin myös rotu pitbull. Tämä ei suinkaan tarkoita etteivätkö nekin sopisi perhekoiriksi. Päin vastoin! Mutta ihmisten vääränlaisen koulutuksen ja jalostamisen myötä, ne ovat saaneet "verikoiran" maineen.

 

 

 

©2018 Kadonneet ja Haavoittuneet eläimet - suntuubi.com